Falling In Love

Me ollaan asuttu kohta vuosi tässä meidän 170 neliön omakotitalossa, ollaan saatu laitettua Mean huone ja tapetoitua olohuoneen seinät. Mulla on aivan valtavasti remontti ideoita, mä oon semmoinen, että kun jotain päähäni saan niin tuntuu aivan uskomattoman vaikealta odottaa, että saataisiin hommat pyörimään.
 Asioita tietenkin hidastaa nyt se että meillä on pieni 3 kk ikäinen tytär, en nimittäin hirveen mielelläni viel Meaa vielä hoitoon muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa ja jos tässä jotain remppaa alettais tekemään se olis varmaa, että viikonloppuisin pitäis neidin olla jossain muualla, ei kiitos. Joten odotellaan mielellään ensi vuoden puolelle ainakin.

Värit, haluaisin jonkin tosi yllättävän jutun vieras/työhuoneeseen ja tästä sai aika paljon inspiksiä siihen. 

Mulla on tunnetusti kallis maku, mutta aivan liian usein joudun tyytymään siihen halvimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, yhyy. Niimpä mä päätin, että nyt aloitetaan pikkuhiljaa laittamaan paikkoja niin kun halutaan. Joka kuukausi jokin pieni juttu. Kuten aikaisemmin mainitsin oli meillä aikeissa vaihtaa makkaria. Haluan kuiteskin laittaa ensin tulevan makuuhuoneen vaatehuoneen täysin uusiksi ja siihen menee varmaan se 800 € niin täytyy hetki säästää.
 Aloitetaankin siis molempien huoneiden seinistä, revitään vanhat tapetit, mies saa aloittaa hiomiset ja kittaamiset sun muut, maalaillaan ja tapetoidaan. Aikeina olis myös maalata jokaisen huoneen sisäkatto ensi vuoden puolella, nyt tuo on tuommonen perus paneelikatto, huoneet on sen verran matalat että uskoisin valkoisella katolla olevan melkoinen vaikutus yleisilmeeseen ja tilan tuntuun. Tämän lisäksi haluan uudet lattiat noihin makuuhuoneisiin, laminaattia mieluiten, tosin en laittais hirveesti pahaksi jos jotenkin saatais tehtyy lankku/lautalattiat ;) Joskus tulevaisuudessa haluaisin palkata jonkun hiomaan ja petsaamaan meidän olohuoneen ja eteisen tammenvärisen mosaiikkiparketin vaaleaksi, tää parketti on todella hyväkuntoinen ja en usko että meidän hermot kestäis repiä tätä parkettia pois ja vaihtaa uuteen :D

Tätä voisi harkita tuohon eteiskäytävää. Koska nyt tuossa on ihan kiva kiinni rakennettu vaatekaappi. Menee kyllä ihan siihen asti kun päästään remppailemaan, mutta tuo on tosi pimeän oloinen, joten tälläsellä systeemillä varmasti sais kivemmaksi. Mä oon muutenkin tosi kaappikammoinen ihminen, joten tykkäisin tästä jopa enemmän. Nyt raksuttaa päässä taas miljoona visiota ja mies huokailee kun meen selittää sille ihan tohkeissani :D 

 Lisäksi meiltä löytyy ihanan kamalat ikkunapaneelit tuolla ikkunoiden päällä, ah niin ihanaa 80-luvun tyyliä, kiva. No mietittiin miehen kanssa yksi päivä että ei varmaan kovin vaikee juttu olis ottaa nuo pois ja purkaa sieltä takaa semmonen ihme laatikko ja vaihtaa ikkunoissa olevien loisteputkivalojen tilalle kivemmat ikkunavalot.

  Mulla on myös aivan uskomaton rakkaus vaaleaa puutakohtaan, siis semmoista todella vaaleaa ei mitään kellertävää. Tykkään muutenkin nykyisin valkeudesta ja valoisuudesta. Mistä saatiinki hyvä aasinsilta keittiöön, meillä on tuossa keittiön ja olohuoneen välillä tuommoinen vitriinikaapisto, se alla taso ja sitten sen tason alla taas kaappi. (otan kuvan joku päivä) Tämän vitriinin vieressä on rapattu tiiliseinä, josta me haluttaisiin eroon.
 Sitä voisi jäädä ehkä joku 30cm, koska tuon vitriinin ja seinän tilalle haluttaisiin jonkinlainen saareke tyylinen ratkaisu.  Nii että keittiöön näkee ja keittiöstä olohuoneeseen puuhaillessa. Ikkunan edestä lähtisi kokonaan työtaso pois ja saataisiin ruokapöytä paljon fiksumpaan paikkaan. 

Tässä nyt ei ehkä sisustuksillesesti oo mitään mikä itteeni iskee. No okei, MIKSI suomessa ei tehdä tuommosii takkoja ? Tahon tuon meidän möhkötakan tilalle tommosen, onnistuiskohan ?  :( Tässä on myös jotenkin niin ihana tunnelma, haluan että kun tulen omaan kotiin niin tulee semmoinen olo niin kun tuosta kuvasta. Tahdon.

Mä tiedän kyllä mitä haluan, mutta mulla on välillä ongelma siinä että mä haluan liian monenlaista ja mä en osaa yhdistää niitä mitenkään järkevästi toisiinsa. Siksi mä koitankin nyt laittaa jokaisen huoneen peruspohjan  mahdollisimman vaaleaksi, yksinkertaiseksi ja ns. puhtaaksi, että voin aina mielen muututtua vaihdella värejä, tekstiilejä ja muita sisustusjuttuja. Tästä tulee niin vaikeeta.

Mä pystyn kuvittelemaan miltä täällä näyttää sitten joskus 24 vuoden päästä kun ollaan ehkä saatu tämä laitettua.. :D no täytyy alkaa lottoomaan niin jospa tää tästä, mun kallis maku vaan venyttää ihan kiitettävästi tätä meidän aikataulua, koska mä en halua ihan jokaisessa jutussa joustaa.

Tehdään tähän loppuun vielä listajutuista jotka pitäis rempata ja vois kai ne jotenkin järjestykseenkin koittaa laittaa.

* Eteinen, seinien maalaus + pientä sisustusjuttua (kaapistot ei nyt vielä kuulu, sitten kun on rahaa hankkii se mittatilaus kaappi tuohon niin palataan asiaan :D tai ehkä sittenkin lipasto, apua. Ideat vaihtuu sekunnissa. ) 

* Makuuhuoneen ja vierashuoneen seinät 12/2012- 2/2013

* Koko talon sisäkattojen maalaus (ei kylppärin ja saunan) 2/2012-3/2013

* Sisä ovien maalaus

* Makkarin vaatehuone + vierashuoneen vaatekaappeihin mittatilaus liukuovet (joskus :D)

* Kolmen makkarin lattiat (joskus vuonna 2013 :D)

* Listojen uusiminen (mm. jokahuoneen, kattoo ja lattiaan :D)  (1/2013 ?)

* Kylppäri + sauna (joskus25 vuoden päästä)

* Kodinhoitohuone + keittiö (joskus 25 vuoden päästä)

* Wc

Voi apua, mies varmaan riemastuu tästä, no ehkä se rauhottuu kun tajuaa et tää on seuraavan 20 vuoden mittainen suunnitelma. Voidaan aloittaa jo ekoista jutuista uudelleen kun lopulta on valmista, koska mun maku on muuttunu. Eli vaihtoehto lottovoitto alkais olee entistäkin kivempi juttu, joskin yhtä epätodennäköinen kun tää mun suunnitelmaksi. Voi apua, ei pitäis tähän aikaan alkaa miettimään tämmösii.
 Mitenhän mä nukun nyt taas, nää sisustusjutu jää pyörimään päähän aika vaarallisesti, meinaan seota kun sormet syyhyää päästä repimään, hajottamaan ja maalamaan. Todellisuudessa mun kärsivällisyys tommosiin hommiin on aika minimaalinen.  

No niin nyt nukkuhommiin, kello on ihan liikaa.

Kuvat: Google/Keltainen talo rannalla

Harjoittelua ja hurjan pitkiä yöunia

 EDIT:// BLOGILLA UUSI NIMI ;)

Heippa taas!

Jotenkin en vaan malta istuu koneella sen aikaa et kerkeisin postailla niin aika harvakseltaan tulee kirjoiteltua. Meillä neiti kehittyy hirveetä vauhtia. Tällä hetkellä yritetään opetella selältä mahalleen kääntymistä. Leikkimatolla on kova yritys päällä aina, kun Mea on kyllästyny höpöttelemään leikkikaaren eläimille. Kyljetään käännetään kasvot leikkimattoon ja mahdottoman ähellyksen säestämänä koittaa saada pepunkin käännettyä, vielä ei ihan onnistu. Taitaa kyllä käsikin olla välillä vähän hankalassa asennossa vielä. Mutta en usko että tässä kauaa menee niin päästään ihan oikeesti mahalleen :)

Hehee, näin ihanasti meillä hymyillään <3 kovasti koitetaan nauraakkin ja välillä on tullukki ihania naurahduksia, mutta vielä on vähän hakusessa. On kyllä jo niin iso tyttökin, hienosti pysyy pää pystyssä ja on kyllä jo pitkään kannatellutkin ihan itse. Sylissä viihdytään lähinnä pystyasennossa, kovasti kiinnostaa ympärillä olevat asiat ja katseella seurataankin tosi hienosti, Mea myös kääntyy jo ääntä kohti. Leikkimatolla myös tarttuu hienosti kiinni tavaroihin ja muutenkin osaa ottaa jo kiinni harsosta ja tutista.

Mea sai ihanan uuden pipon! Meidän heinäkuisten mammaryhmän yksi äiti alkoi tekemään tommosia, niin tilasin sitten Mealle tuommoisen myös, se on ihana! Ja tänään pääsi ekaa kertaa käyttöön kun käytiin kaupassa.

  Tuo meidän viidakko leikkimatto on toistaiseksi jääny kakkoseksi, kun kaivelin isomman taas esille, se kelpaakin nyt ja ne lelutkin alkanu innostaa enemmän :)

Semmosta meille, neiti on alkanu syömään 150-180 ml maitoo kerralla ja syö 2-3 h välein päivisin. Mea nukkuu vaihtelevasti 2-4 kertaa päiväunet ja  yleensä ne on sitä tuntia minimissään. Yöunia nukutaan aina vähintään 6 h ennen ensimmäistä syöttöä, mutta nyt on nukuttu 9 h myös ja viime yönä hurjat 10 h siis ihan käsittämätöntä! Eli yösyöttöjä ei juurikaan ole enää, enemmänkin aamusyöttöjä. Mun puolesta saisi jatkua nämä 10 h yöunet tästä eteenpäin! :) Keskiviikkona on 3 kk neuvola, saas nähdä miten on painoa ja pituutta tullu sen lapsipolikäynnin jälkeen. Palaillaan vaikka sitten keskiviikkona!

hellurei

Oon niin surkee tässä nukkumaan menemisessä. Mea käy kuiteski nukkumaan jo 21.00 niin voishan sitä itekki sitten mennä, no jos kohta suihkuun, iltapalalle ja sitten nukkumaan. Mä en vaan meinaa saada unta ikinä iltasin, oon niin super pirtee olevinaa.

Näin kiukuttaa kun pitää röyhtäistä syötön välissä, rassu <3

Mitäs meille kuuluu, hyvää. Tiistaina oli lapsipolin kontrolli käynti, kaikki hienosti! Normaalisti kasvanut ja kehittyny 2,5kk ikäinen tyttö. Kovasti Mea jutteli fysioterapeutille ja lääkärille. Odotushuoneessa vaan hiiren hiljaa odoteltiin ja ihmeteltiin missä sitä ollaankaan, mutta kun fyssari laittoi lattialle selälleen ja otti housut ja sukat tytöltä pois niin johan alko juttua tulemaan, hyvä kun sain nauruani pidäteltyä.
 Mutta sitten pitiki ottaa verinäyte ja koska kantapäästä ei enää onnistunu, niin piti ottaa pään verisuonesta. Se itku oli jotain niin kamalaa, toisella vaan kyyneleet valu ja itku jatkui vielä jonkun aikaa kun oli päässyt äidin syliin.
 Maitopullolla sitten saatiin tyttö lopulta rauhoittumaan ja kun alettiin pukemaan ulkovaatteita päälle niin hymyjäkin tuli kun myssyä puettiin, jostain syystä erityisesti myssyn pukeminen on aina niin hauskaa, että pitää hymyillä ihanimmin <3

 

 Mut ei ihan kokoaikaa kuiteskaan. :D

  Mulla on aivan hirvee sisustus/remontti kuume. Oon suunnitellu meidän keittiöön varmaan 15 000 € rempat jo haha ja  vaihdetaan makkaria, toisen pienemmän makkarin vaatehuone saa täysrempan niin päädyttiin et vaihdetaan sittenkin siihen huoneeseen. Tuo isoin makkari vetää parmmin sisäänsä kaikki miehen pelikonsolit peli tv:n ja sinne mahtuu myös tietokoneelle oma paikka ja toimii myös vierashuoneena.
  Varmaan pakko mennä töihin jo mammaloman jälkeen et saadaan nää mun suunnitelmat etenemään, toinen vaihtoehto olis voittaa lotossa, olis ihanaa jos ennen toista vauvaaa olis saatu rempattuu edes nuo makkarit, ei se uusi keittiökään haittais ;)

Uudesta vauvasta puheen ollen, on jo ihan karsee ikävä tuota mahaa :( <3 

Mä en voi olla nauramatta tälle xD siis niin paras kuva ikinä! Samala vähän häikäs rassuu <3 ääk, äitin söpis <3 Neiti on varmaan reilun kuukauden ikäinen tässä.

  Öh <3 tääki jo aika vanha kuva :)

 

Kotiin pääsy päivänä vauvatehon perhehuoneessa <3

Mut nyt toteutukseen nuo alun lupaukset, eli suihkuun :) ÖITÄ!

Äitin iso vauva!

Heissan! Viime viikko oli sen verran kiireinen, etten kerenny sitten tänne päivittelemään. Aika juoksee ja Mea on kasvanu aivan hirmusesti. Meinaa itku tulla kun kattoo tuota mun pientä tyttöä joka ei oo enää ihan niin kirppu mitä syntyessä. Ollaan siirrytty jo melkein kokonaan 62 kokoon, jotkut 56 housut ja bodyt menee vielä, mutta tuskin kauaa. 

Huomenna olisi edessä se lapsipolin kotrollikäynti. Tuntuu kyllä vähän turhalta, mutta pääsempä käymään samalla yhden kaverin luona, ei olla nähty sitten tammikuun ja hän näkee meidän Meankin ekaa kertaa. 

Mea oppi reilu viikko sitten tuon pään noston. Tai keksi uudestaan ett' näinkin voi olla, sillon alle kuukauden iässähän kovasti jo kannateltiin ja harjoteltiin, sitten se unohtui ja poskea vaan lepuutettiin mahalla ollessa viltillä ja hupsheijaa niin se keksittiinkin ihan yhtäkkiä ja sen jälkeen on hienosti mahallaan ollessa kateltu ja ihmetelty! Ja nyt viihdytään mahallaankin paljon paremmin.

Nukutti mummola reissun jälkeen vähän. <3

Äitin iso vauva <3 Ihan ihmeellistä, vaikka sitä kovasti odottaa miten toinen kehittyy ja oppii uutta niin kyllä mä silti voisin vielä hetkeksi ottaa sen syli vauvan takas. Onneksi Mea on taas alkanut nukahtaa syliin <3 sylissä kun ei oikeen muuten viihdytä pitkiä aikoja, lattialla on kivempaa tai se että seisoo sylissä. Sylissä viihdytään yleensä vain silleen niiku tuossa kuvassakin on.

<3

Hihii, Mea on keksiny myös kädet. Erityisen ihmeellisen ihanaa on sormien syöminen. Lattialla aina köllötellään ja tutti tiputetaan suusta, sitte käännetään äitille selkä ja sormet suuhun ja voi mikä maiskutus, peukalokin aina löytyy välillä sieltä suusta.Toivottavasti olis ihan vaan ohi menevä vaihe. 

Meillä myös jutellaan kovasti, se selityksen määrä on ihan mahdotonta, isille kerrotaan joka ilta kuulumiset kun isi tulee töistä ja äitille kerrotaan päivän mittaan miten menee. Ihana pieni <3 Huomenna ikää 11 viikkoa!

pika

Heipsan.. iski joku vimma muokkaila blogia, saas nähdä oonko vielä huomennakin yhtä innokas :D Jospa tää vielä tästä piristyisi ja alkaisin päivitellä useamminkin. Mutta nyt taidan siirtää typyn omaan sänkyyn, vaunuihin nukahti joku pari tuntia sitten ja painun itekki unille. Mies hoitaa yösyötön, jee saan nukkuu. Tosin herään kuiteskin sillon ku neitikin ja tuskin nukahdan edes heti kun neiti käy takas unille, se maito tahtoo nousta suuhun jonkun aikaa syötön jälkeen vaikka röytäiseekin hyvin niin mä sitten aina vahtaan ettei toinen vaan tukehdu. Mies kun nukahtaa saman tien ja ei herää MIHINKÄÄN ääniin, edes siihen kiljuvaan nälkä itkuun. Mur. Öitä <3

Ristiäiset muutamana kuvana.

 Tässäpä kuvia ristiäisistä. :)

Meidän pieni Mea <3

Pitihän sitä hymyillä kun kerran oikeen kuvia otetaan hienolla kameroilla :D

Kolmen suklaan kakku, nam.

 Vaahtokarkkia, suklaakermaa, mansikkahilloa, kermavaahtoa, Mean ristiäiskakut :)

 Nam. Nälkähän tässä sitten tuli.

Oli ihanat ristiäiset ja neiti sai ihania lahoja. Kaikki oli just kivoja. :)

Muuteskin meni tosi kivasti, neiti itki kyllä koko aamun. Meillä oli kirkossa se kaste niin sinne kun päästiin neiti nukahti samantien isi syliin ja jatkoi unia sylikummin sylissä :D ja loppupäivästä sitten nukkui ja söi ja kun oltiin hereillä niin kiltisti kateltiin ja oltiin millon kenenki sylissä.

Sekava synnytyskertomus :D

No jospa minäkin koitan kirjoittaa jotain kun ehkä vielä muistankin :D

Viimeinen masukuva 2.7.2012 rv 40+0

Eli heräsin 2.7 klo. 3:30 pissalle, sillon ei oikeestaan ollu vielä mitään tuntemuksia, mutta kun nousin pöntöltä ylös niin iski eka supistus. Aattelin vaan et no kylläpä koskee nyt selkään ja mietin et olisikohan jotain tapahtumassa. Se meni ohi ja kömmin sänkyyn takaisin, mutta kohta tuli lisää, vääntelehdin ja äihisin siinä sitten hetken ja mieski heräsi osittain, sanoin vaan et taitaa supistella nyt. Mies jatko uniaan eikä tainnu ees tajuta mitä olin sanonu. No mun nukkumisesta ei tullu mitään kun maatessa ne supistukset teki niin kipeetä ja siis mulla tuntui alaselässä koko ajan. Menin olohuoneeseen ja aloin kellotella sitten sitä väliä, olivat alusta asti 5 minutin välein ja välillä myös alle.
 Pari tuntia pyörin keittiö-olohuone väliä, kävin suihkussa ja lämmitin saunanki, supistukset jatkui ja mä merkkailin niitä ylös :D sitte kuuden maissa menin herättää miehen, että tuota mulla on nyt supistellu kaksi tuntii säännöllisesti ja siinä vaiheessa oli jo alle 5 min väli. Mies pomppas ylös ja alko hirveellä tohinalla pakkaa kassiaan, mä koitin makoilla sängyssä mutta en yhtään voinu kun sattu niin pirusti. Sanoin et ei tässä mikään kiire oo :D Mulla oli sille päivälle äitipolille käynti koska vauvan kokoa oltiin seurailtu, no soittelin sitten sinne siinä 7 jälkeen ja sanoivat et tule vaan käymään. 8 maissa lähdettiin sinne ja edelleen supisteli kivasti, automatka oli kyllä yllättävän mukava :)

Hehkeenä synnytys-salissa 3 h yönunien jälkeen :D

Äitipolilla menin eka käyrille 9.00, ei vissiin ihan taas ollu kriteereitä täyttävät ne tulokset siinä. tekivät sitte sisätutkimuksen ja ultrasivat, koko arvio oli 3600 kg ja mä olin 3 cm auki, kanava oli kokonaan hävinny. 

Tekivät myös lapsivesi kokeen, koska mulla oli jotain pikkusen tiputellu ja se oli positiivinen, epäilivät korkeeta vedenmenoa ja laittoivat mut labraan. Sieltä sitten päästiinki synnytyssaliin n. 11.00. Siellä sitte makoilin ja olin tunnin taas käyrillä, edelleen oli vähän vaisu vauva, no sitten käytiin kahvilla ja kävelemässä et vauhditettais vähän synnytystä. Söin ja taas olin käyrillä, musta alkoi myös tuntuu et supistukset hiipuu ja ne oliki jossai välissä 15 min välillä.

 Olisko ollu 12 maissa kun sain ekan antibiotti tipan, ja taas käyrää ja sisätutkimus taisin olla joku 3,5- 4 cm auki.. Sitten kokeilin keinua, jumppapalloa, kävelin ympäri huonetta, söin, sain oksitoni tipan käteen ja sitten alkoki supistukset taas voimistuu, kalvot puhkaistiin n. 15.00 ja sen jälkeen kävin suihkussa kun supistukset todella voimistui, lapsivettä tais valahtaa suihkussa ollessa vähän.

 Sitten taas käyrää, vauvalle laitettiin päähän pinni sydän äänien mittausta varten ja ne otti jotai mikroastruppi näytteitä vauvan päästä et onko hapenpuutetta mahdollisesti, kun sydänäänissä oli aika isoja laskuja koko ajan. Nää näytteet otettiin varmaan 4-5 kertaa avautumisvaiheen aikana. Näytteet oli koko ajan hyviä, eli niiden mukaan hapen puutetta ei ollu havaittavissa. Klo. 17.00 sain epiduraalin <3 alkoi olee aika tuskasta se oleminen, koska en voinu liikkua enää kun olin tipassa kiinnni. 15 min epiduraalin laiton jälkeen olin taivaassa <3 supistukset kävi 60 ja ei tuntunut missään, ainoa inhotus oli se järkyttävä kutina.

 Oli niin ihanaa kun ei tuntunut missään mikään, tuossaki otettiin taas mikroastruppinäyte vauvasta ja oli kyl ihana kun sekään ei tuntunut nyt ikävältä, se kun oli aikamoista ronkkimista ja koska vauvalla oli paljon tukkaa niin se hankaloitti aika paljon. Vaikutus kesti ehkä puolisentoista tuntii, sitte alkoi olee tosissaan ihan kamalan kylmä mulla oli monta peittoo ja olin ihan kippurassa kun supisteli ja paineen tunne voimistui.. noin. klo 19.00 olin vissiin ehkä 5,5-6 cm auki, en muista tarkkaan. Alko jänskättää todella jo, ja sinä aikana mitä oltiin salissa kuultiin kun 2 vauvaa synty. Oksitoni tippaa suurennettiin koko ajan, en oikee muista siitä 19-23.30 väliseltä ajalta mitään, oltiin vissiiin vaan miehen kanssa siellä ja katotiin miten supistuksia tuli ja miten vauvan sydänäänet teki koko aika laskuja. joskus 23.30 olin sitten lopulta 10 cm auki, kätilö paineli reunat pois ja sanoi et 23.45 voin alkaa harjottelee ponnistusta. Avautumisvaihe kesti siis reilu 8 h en muista niitä minutteja siihen.
 Ponnistuvaihe oli aika rankka, vauva kyllä tuli eteenpäin mutta aina ku supistus hiipui vauva liukui takaisin, eli ei pahemmin edetty. Kätilö, lääkäri ja mies olivat ihania ja kannustivat hyvin. Kerkesin ponnistaa yhden supistuksen aikana 3-4 kertaa aina, sitten lääkäri päätti et avustaa imukupilla, että saadaan vauva pian ulos ja kohta sali oliki täynnä ihmisiä, varmaan lähemmäs 10 ihmistä. Kipu oli kovimmillaan just siinä vaiheessa kun vauva tuli ulos, mutta ei sekään niin kamalaa ollu oikeastaan, imukupin avulla pää saatiin autettuu ulos ja sitten mun piti lopettaa ponnistus, vauvan kaulanympärille oli kiertyny napanuora tosi tiukasti ja se jouduttiin leikkaamaan samantien pois, vauvan vartalo tulikii sitten äkkiä. Muru syntyi siis 00:29 vauva vietiin saman tien teholle, koska hän ei hengittäny. Syke oli kuitenkin hyvä, 4,5 min jälkeen vauva alkoi itse hengittää sitten.

 Mä olin siellä salissa ja aloin itkee ihan hulluna kun tajusin että mun vauva ei oo kunnossa, maailman suuri huoli iski ja pelkäsin pahinta, sitten kun sain tietää et vauva joutuu jäämään teholle ja oli aika väsyksissä niin siinä saikin sitten tosissaan kätilö ja mies lohdutella. Mies lähti vauvan luokse ja mä jäin tikattavaksi, imukuppiulosauton takia tehtiin eppari, sen lisäksi sain vain pienen nirhauman, johon ei tarvinnu tikkausta. Kätilö puudutti tosi hyvin joten se tikkaminen ei tuntunu missään. Olin ihan poikki ja olo oli niin epätodellinen, en oikee tienny mistään mitään, sanoin vaan et mun maha on kadonnu. Kun kätilö oli tikannu mut se pesi mut nopeesti, koska olin ihan pyörryksissä ja tuntu että jalat lähtee alta.

 Nukuin siinä sitten reilun tunnin ja heräsin siihen kun mies tuli takas vauvan luonta ja näytti mulle kuvia mun pienestä vauvastani <3 itkuhan siinä taas tuli, oli niin täydellisen suloinen ja kuulin että toinen olikin ihan pikkuruinen 3130g ja 51,4 cm eli siro vauva olikin. No kuiteski  lepäiltiin siinä miehen kanssa hetki ennen kun kätilö toi meille synttärikahvit, syötiin siinä, mies kasasi tavaroita. Mulla oli hirvee nälkä ku en ollu saanu syödä mitään puolen päivän jälkeen sektio mahdollisuuden takia ja sen eibiduraalin. Sitte mut kärrättii vauva teholle sängyllä katsomaan meidän rakasta <3 Sitte osastolle nukkumaan miehen kanssa ja aamulla taas vauvan luo.

Pieni <3

Pari viikkoo mulla oli tosi huono mieli tuosta synnytyksestä, edelleen surettaa etten saanu vauvaa rinnalle, kuullu ekaa parkaisua ja että mies ei voinu leikata napanuoraa, toki tiedän et tilanne vaati tekemään noin niin kun meni, mutta noista asioista olin just unelmoinu. Ja odottanu siitä asti ku synnytys oikeesti käynnistyi. Tän lisäksi vauvalle tehtiin hotovirhe teholla mikä johti 8 päivän vierailuun Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa.

Nyt kylläkin haaveilen jo uudesta raskaudesta ja synnytyksestä. Halutaan kovasti Meidän Mealle pieni sisko tai veli <3 Ja ehkäpä ensi vuonna alkaa seuraavan yritys. :)

Avautumisvaihe 8+ h Ponnistusvaihe 44 min ja Istukka 6 min. Eli noin 10 h synnytys, ei paha kyllä :)  Tytön pisteet oli 4/5/6

Anteeksi sekava kirjoitus, on aika musta aukko tuo loppu synnytyksestä, pitää mieheltä tarkistaa kunhan tulee töistä :D