Sekava synnytyskertomus :D

No jospa minäkin koitan kirjoittaa jotain kun ehkä vielä muistankin :D

Viimeinen masukuva 2.7.2012 rv 40+0

Eli heräsin 2.7 klo. 3:30 pissalle, sillon ei oikeestaan ollu vielä mitään tuntemuksia, mutta kun nousin pöntöltä ylös niin iski eka supistus. Aattelin vaan et no kylläpä koskee nyt selkään ja mietin et olisikohan jotain tapahtumassa. Se meni ohi ja kömmin sänkyyn takaisin, mutta kohta tuli lisää, vääntelehdin ja äihisin siinä sitten hetken ja mieski heräsi osittain, sanoin vaan et taitaa supistella nyt. Mies jatko uniaan eikä tainnu ees tajuta mitä olin sanonu. No mun nukkumisesta ei tullu mitään kun maatessa ne supistukset teki niin kipeetä ja siis mulla tuntui alaselässä koko ajan. Menin olohuoneeseen ja aloin kellotella sitten sitä väliä, olivat alusta asti 5 minutin välein ja välillä myös alle.
 Pari tuntia pyörin keittiö-olohuone väliä, kävin suihkussa ja lämmitin saunanki, supistukset jatkui ja mä merkkailin niitä ylös :D sitte kuuden maissa menin herättää miehen, että tuota mulla on nyt supistellu kaksi tuntii säännöllisesti ja siinä vaiheessa oli jo alle 5 min väli. Mies pomppas ylös ja alko hirveellä tohinalla pakkaa kassiaan, mä koitin makoilla sängyssä mutta en yhtään voinu kun sattu niin pirusti. Sanoin et ei tässä mikään kiire oo :D Mulla oli sille päivälle äitipolille käynti koska vauvan kokoa oltiin seurailtu, no soittelin sitten sinne siinä 7 jälkeen ja sanoivat et tule vaan käymään. 8 maissa lähdettiin sinne ja edelleen supisteli kivasti, automatka oli kyllä yllättävän mukava :)

Hehkeenä synnytys-salissa 3 h yönunien jälkeen :D

Äitipolilla menin eka käyrille 9.00, ei vissiin ihan taas ollu kriteereitä täyttävät ne tulokset siinä. tekivät sitte sisätutkimuksen ja ultrasivat, koko arvio oli 3600 kg ja mä olin 3 cm auki, kanava oli kokonaan hävinny. 

Tekivät myös lapsivesi kokeen, koska mulla oli jotain pikkusen tiputellu ja se oli positiivinen, epäilivät korkeeta vedenmenoa ja laittoivat mut labraan. Sieltä sitten päästiinki synnytyssaliin n. 11.00. Siellä sitte makoilin ja olin tunnin taas käyrillä, edelleen oli vähän vaisu vauva, no sitten käytiin kahvilla ja kävelemässä et vauhditettais vähän synnytystä. Söin ja taas olin käyrillä, musta alkoi myös tuntuu et supistukset hiipuu ja ne oliki jossai välissä 15 min välillä.

 Olisko ollu 12 maissa kun sain ekan antibiotti tipan, ja taas käyrää ja sisätutkimus taisin olla joku 3,5- 4 cm auki.. Sitten kokeilin keinua, jumppapalloa, kävelin ympäri huonetta, söin, sain oksitoni tipan käteen ja sitten alkoki supistukset taas voimistuu, kalvot puhkaistiin n. 15.00 ja sen jälkeen kävin suihkussa kun supistukset todella voimistui, lapsivettä tais valahtaa suihkussa ollessa vähän.

 Sitten taas käyrää, vauvalle laitettiin päähän pinni sydän äänien mittausta varten ja ne otti jotai mikroastruppi näytteitä vauvan päästä et onko hapenpuutetta mahdollisesti, kun sydänäänissä oli aika isoja laskuja koko ajan. Nää näytteet otettiin varmaan 4-5 kertaa avautumisvaiheen aikana. Näytteet oli koko ajan hyviä, eli niiden mukaan hapen puutetta ei ollu havaittavissa. Klo. 17.00 sain epiduraalin <3 alkoi olee aika tuskasta se oleminen, koska en voinu liikkua enää kun olin tipassa kiinnni. 15 min epiduraalin laiton jälkeen olin taivaassa <3 supistukset kävi 60 ja ei tuntunut missään, ainoa inhotus oli se järkyttävä kutina.

 Oli niin ihanaa kun ei tuntunut missään mikään, tuossaki otettiin taas mikroastruppinäyte vauvasta ja oli kyl ihana kun sekään ei tuntunut nyt ikävältä, se kun oli aikamoista ronkkimista ja koska vauvalla oli paljon tukkaa niin se hankaloitti aika paljon. Vaikutus kesti ehkä puolisentoista tuntii, sitte alkoi olee tosissaan ihan kamalan kylmä mulla oli monta peittoo ja olin ihan kippurassa kun supisteli ja paineen tunne voimistui.. noin. klo 19.00 olin vissiin ehkä 5,5-6 cm auki, en muista tarkkaan. Alko jänskättää todella jo, ja sinä aikana mitä oltiin salissa kuultiin kun 2 vauvaa synty. Oksitoni tippaa suurennettiin koko ajan, en oikee muista siitä 19-23.30 väliseltä ajalta mitään, oltiin vissiiin vaan miehen kanssa siellä ja katotiin miten supistuksia tuli ja miten vauvan sydänäänet teki koko aika laskuja. joskus 23.30 olin sitten lopulta 10 cm auki, kätilö paineli reunat pois ja sanoi et 23.45 voin alkaa harjottelee ponnistusta. Avautumisvaihe kesti siis reilu 8 h en muista niitä minutteja siihen.
 Ponnistuvaihe oli aika rankka, vauva kyllä tuli eteenpäin mutta aina ku supistus hiipui vauva liukui takaisin, eli ei pahemmin edetty. Kätilö, lääkäri ja mies olivat ihania ja kannustivat hyvin. Kerkesin ponnistaa yhden supistuksen aikana 3-4 kertaa aina, sitten lääkäri päätti et avustaa imukupilla, että saadaan vauva pian ulos ja kohta sali oliki täynnä ihmisiä, varmaan lähemmäs 10 ihmistä. Kipu oli kovimmillaan just siinä vaiheessa kun vauva tuli ulos, mutta ei sekään niin kamalaa ollu oikeastaan, imukupin avulla pää saatiin autettuu ulos ja sitten mun piti lopettaa ponnistus, vauvan kaulanympärille oli kiertyny napanuora tosi tiukasti ja se jouduttiin leikkaamaan samantien pois, vauvan vartalo tulikii sitten äkkiä. Muru syntyi siis 00:29 vauva vietiin saman tien teholle, koska hän ei hengittäny. Syke oli kuitenkin hyvä, 4,5 min jälkeen vauva alkoi itse hengittää sitten.

 Mä olin siellä salissa ja aloin itkee ihan hulluna kun tajusin että mun vauva ei oo kunnossa, maailman suuri huoli iski ja pelkäsin pahinta, sitten kun sain tietää et vauva joutuu jäämään teholle ja oli aika väsyksissä niin siinä saikin sitten tosissaan kätilö ja mies lohdutella. Mies lähti vauvan luokse ja mä jäin tikattavaksi, imukuppiulosauton takia tehtiin eppari, sen lisäksi sain vain pienen nirhauman, johon ei tarvinnu tikkausta. Kätilö puudutti tosi hyvin joten se tikkaminen ei tuntunu missään. Olin ihan poikki ja olo oli niin epätodellinen, en oikee tienny mistään mitään, sanoin vaan et mun maha on kadonnu. Kun kätilö oli tikannu mut se pesi mut nopeesti, koska olin ihan pyörryksissä ja tuntu että jalat lähtee alta.

 Nukuin siinä sitten reilun tunnin ja heräsin siihen kun mies tuli takas vauvan luonta ja näytti mulle kuvia mun pienestä vauvastani <3 itkuhan siinä taas tuli, oli niin täydellisen suloinen ja kuulin että toinen olikin ihan pikkuruinen 3130g ja 51,4 cm eli siro vauva olikin. No kuiteski  lepäiltiin siinä miehen kanssa hetki ennen kun kätilö toi meille synttärikahvit, syötiin siinä, mies kasasi tavaroita. Mulla oli hirvee nälkä ku en ollu saanu syödä mitään puolen päivän jälkeen sektio mahdollisuuden takia ja sen eibiduraalin. Sitte mut kärrättii vauva teholle sängyllä katsomaan meidän rakasta <3 Sitte osastolle nukkumaan miehen kanssa ja aamulla taas vauvan luo.

Pieni <3

Pari viikkoo mulla oli tosi huono mieli tuosta synnytyksestä, edelleen surettaa etten saanu vauvaa rinnalle, kuullu ekaa parkaisua ja että mies ei voinu leikata napanuoraa, toki tiedän et tilanne vaati tekemään noin niin kun meni, mutta noista asioista olin just unelmoinu. Ja odottanu siitä asti ku synnytys oikeesti käynnistyi. Tän lisäksi vauvalle tehtiin hotovirhe teholla mikä johti 8 päivän vierailuun Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa.

Nyt kylläkin haaveilen jo uudesta raskaudesta ja synnytyksestä. Halutaan kovasti Meidän Mealle pieni sisko tai veli <3 Ja ehkäpä ensi vuonna alkaa seuraavan yritys. :)

Avautumisvaihe 8+ h Ponnistusvaihe 44 min ja Istukka 6 min. Eli noin 10 h synnytys, ei paha kyllä :)  Tytön pisteet oli 4/5/6

Anteeksi sekava kirjoitus, on aika musta aukko tuo loppu synnytyksestä, pitää mieheltä tarkistaa kunhan tulee töistä :D

Ristiäiset!

Meidän pieni rakkaus sai tänään kasteessa nimen Mea Hilja Jessiina <3 

Kone jumii ihan kohta kun tää on vähän hajoomis pisteessä, kertoilen myöhemmin lisää :) <3

pika kuulumiset taas vaihteeksi!

Kiinnostus kirjotteluun on vähän hakusessa. Ja ylläri neiti alkaa heräilee just kun olisin kirjottamaan rupeemassa :D

Tosiaan, meille ei kovin erikoista kuulu. Tää viikko on kyl ollu tosi stressaava kun neiti on koko viikon syöny vähän niin ja näin ja maanantaina käytin ihan päivystyksessä asti kun kaaressa lensi oksennus ihan yhtäkkiä. Eipä ollu mitään ihmeellistä, kaikki ihan kunnossa. No tiistaina toistui sama, oksensi kaaressa pari tuntia syötön jälkeen. Vaihdoin sitten tuttelin nanniin, no nyt on loppunu nuo isot puklailut, mutta pikkusen puklailee röyhtäisyn aikana. Ei ihan joka kerta, mutta kuiteskin ja maitomäärät ovat paaljon pienemmät mitä ollaan totuttu, eilen tai just ja just mennä 7 dl maitoo, noin kuusi kertaa söi ja tuohon päälle pulauttelut.

No neuvolaan mennään kahden jälkeen paino kontrolliin, toivottavasti olis ollu nousussa kuiteskin. 

Mutta nyt neiti alkaa heräillä, niin pitää alkaa maidon lämmitykseen :) Koitan palailla illemmasta paremmalla postauksella jos jaksan. 

Muru melkein 1 kk

Hellurei taas. Voinko kysyä taas mihin tää aika menee? Tänään on taas torstai ja huomenna on perjantai 3.8 ja meidän pieni neiti täyttää tasan kuukauden n. 7 h päästä. Koko kesä on muutenkin hujahtanut ohi ja on jo elokuu, jotenkin haikee fiilis. Tosin syksyähän tässä jo ootellaan, taitaa olla allekirjoittaneen lempi vuodenaika. Nää vauvat on kyllä mahdottomia aika varkaita.

Neiti on tässä mun vieressä sitterissä ja kovasti yrittää taistella unta vastaan.Tutti lentää koko ajan suusta ja kädet menee tilalle ja silmät puoliksi kiinni ja kädet ja jalat viuhtoo hirmusta vauhtia. Vasta vetäsi 120 ml nannia pullosta niin ei pitäis nälkäkään olla. No jospa se uni kohta tulis, alkaa olee jo aika väsyny tirppana. Nyt ainakin lupaavalta näyttäis!

Meillä kävi eilen neuvolatäti kattomassa tyttöä täällä kotona. Kuulemma harvemmin neliviikkosia vauvoja tulee kattomaan, yleensä ovat parin viikon ikäsiä.. :D No kaikki oli kuiteski hienosti. Painoa oli tullo huimasti, neiti painaa nyt 4220 grammaa ja pään ympärysmitta oli 38 cm. Pituutta ei mitattu, mutta ensi viikon keskiviikkona ja neuvola ja neuvolalääkäri joten varmasti sitten sekin selviää, varmasti on neiti venähtäny kun viikko sitten saatiin mummolasta mun pikkuveljen vanha vanna, kun meillä on aika kökkö amme joka saatiin mun serkulta lainaan, en yhtään tykkää siitä eikä tyttökään. No ekalla kylvetyksellä meni kaikki kivasti ja hyvin mahduttiin. Maanantaina kun kylvetin tyttöä tuntu että heti ottaa jalat ja pää vastaan :D en käsitä.  

Kylvetys on muuteski edelleen tytöstä ihan kamalinta hommaa ( pyllyn pesu taas ei ollenkana haittaa), se eka vanna kylpy meni ihan kivasti ei itketty ja näytti jo ihan tykkäävän. No maanantaina meni taas huudoksi. Käytin sitten nopsaa vaan suihkussa olkapäällä pitäen, sekään ei ollu kauheen kivaa vissiin. Vauva hieronta on toinen juttu josta ei tykätä, joka kerta on menny ihan pieleen ja hirvee huuto ja puntuilu. No äitille tuli kyllä itku kun tuntuu että teen jotain ihan väärin, kun neiti ei koskaan noista tykkää :(

Mulle iski eilen sitten vauvakuume. Maanantaina vasta sanoin miehelle että tuskin heti on tulossa. No olevinaan nyt olisin ihan valmis menemään taas synnyttämään ja haluisin et se menis silleen niiku kuuluuki, normaalisti. Nyt ehkä näyttäis siltä et taitaa neiti saada pikku veljen tai siskon parin vuoden sisään jos sattuu niiin onnekkaasti käymään, ettei sitä toista tartteis ihan kolmee vuotta taas yrittää. Oih <3 ihanata, vauvamasu <3 No joo ei tää oo ajankohtainen aihe vielä vuoteen ainakaan, ehkä :D Kunhan haaveilen.

Tämä ensimmäinen synnytys on näin jälkikäteen muisteltuna oikeestaan aika ihana kokemus, jos ei sitä loppua ajatella. Synnytys ite ei ollu mitenkaan kamala, kivut olivat mun mielestä suurimman osan ajasta ihan siedettäviä, muutaman kerran kyllä kysyin miehetä saisinko mennä vaan kotiin peiton alle piiloon :D haha. En saanu. Ja kyllähän se sattui kun vauva tuli ulos lopulta, mutta se kipu hävis kyllä heti kun vauva oli ulkona.  

 Muistan sen tunteen kun ei kuulunu mitään ja sen kun pää oli syntyny ja kätilö vaan sanoi että napanuora kuristuksissa kaulan ympärillä, silloin olin vielä ihan tyyni, mutta sisällä tuntui ihan järjetön pakokauhu.  Sitten kun vauva oli viety pois ja kukaan ei sanonu mitään, kysyin kuinka kauan vauvan pitäis olla siellä teholla ja kuulin että ainaki seuraavaan päivää niin sitten tuli itku. Luulin etten näkis mun vauvaa ollenkaan enää synnytyksen jälkeen.

Mua harmittaa ihan hirveästi miehen puolesta se, ettei hän saanu leikata napanuoraa. Toivottavasti seuraavassa synnytyksessä se sitten onnistuu.

Mulla on välillä ollu semmonen kummallinen olo vauvaa kattoessa, ainakin silloin alussa tuntui että onko hän edes mun. Kyllä se sattui kun ei saanu toista siihen rinnalle heti, sitä mä olin niin odottanu ja sitä ensimmäistä parkaisua, jota en myöskään saanu kuulla. Mua pelotti alussa tosi paljon että entä se äidinrakkaus, mulla oli alussa hakemista sen kanssa ja pelkäsin ettei se syty. Mutta kun tajusi että oma vauva sattaa vaikka kuolla se tuli kyllä semmoisella rytinällä että oksat pois. Mä en varmaan koskaan anna anteeksi sille hoitajalle joka meni laittamaan sen nenämaha letkun väärin. Eikä se edes pyytäny anteeksi, vaikka monesti näki meitä vielä ennen kotiutusta. 

Nämä asiat on saanu mut kaipaamaan ja haluamaan uutta raskautta ja uutta synnytystä ja näiden takia se ehkä tulee tapahtumaan toivon mukaan parin vuoden sisään, neuvola täti oli myös sitä mieltä että näin rankan kokemuksen jälkeen uusi raskaus, synnytys ja vauva auttaisi myös käsittelmään tätä ja tuo tyhjyyden tunne saisi täydennyksen. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä että seuraava synnytys ja vauvan ekat viikot olis näin rankat mitä nyt.

No joo, synnytyksestä tulee erikseen vielä joku päivä se postaus :D

pikaiset kuulumiset!

Heipsan. Oon ollu tosi väsyny ja kiireinen vauvanhoidon ja kodinhoidon takia, joten koneella ollessa ei oo ollu fiiliksiä postailla, kun ei näitä kuulumisia koskaan kovin lyhyesti voi kertoo. Kuvia en varmaan tähän laita, kun en jaksa siirtää niitä koneelle ja mun tuurilla tuo neiti kohta herää syömään.

Ekat pari viikkoa on menny ihan vauhdilla, en voi käsittää. Keskiviikkona oli siis se pään magneettikuvaus ja ei sieltäkään löytyny mitään ihmeellistä. Kaikki oli siis hyvin ja voin kertoo että oli suuren suuri helpotus! Isikin lähti jo takas töihin ja ollaan neidin kanssa oltu pari päivää viime viikolla ihan kaheltaan, hyvin meni kyllä. Masu on vaivannu vähän meillä mutta nyt on ollu rela tipat ja cuplaton käytössä ja pari päivää ollaan oltu aika vähillä masuvaiva itkuilla. Cuplatonin varmaan jätän kohta pois, mutta mennään nyt vielä hetki ihan varmuuden varalle.

Mun oma olo ja jaksaminen vaihtelee. Välillä olis energiaa vaikka mihin ja välillä oon ihan kuollu ja tekis mieli vaan nukkuu ja lykätä tyttö isille hoidettavaksi. Isi on kyllä aika ihanasti antanu mun välillä nukkuu ja nyt viikonloppuna hoitonu aamuyön syötöt. Välillä tulee semmonen olo et pakko päästä jonnekki tuon vauvan kanssa ja varmaan aletaanki ajelee mummolaan harvase päivä ja kunhan uskallan niin jos sitä Joensuuhunki jossain vaiheessa ajelis tytön kanssa ihan kahestaan, voipi kyllä hetki mennä. Ehkä me mentäis junalla ekan kerran. Kuulostaa huomattavasti kivemmalta ratkaisulta.

Ristiäisiäkin oon alkanu suunnitella ja järjestellä, kakun kanssa on edelleen ongelmia, kun en osaa sitten millään päättää millaisen haluan tehdä, no ehkä se tässä ajan kanssa. Miehellä on synttärit just samana viikonloppuna kun ristiäiset ja meinasin tehdä synttärikakunkin, siihen on onneksi jo idea valmiina! :D

Mutta jospa mä huomenna kerkeisin kirjotella lisää, nyt meen hätistää miehen pelaamasta ja alan menee valmistelee tuo tytön iltamaitoja, ihanaa me käydään nukkuu tänään taas puolenyön jälkeen kun neiti nukkuu sitterissä kolmatta tuntia :D

Pikku muru kotona!

Nonii.. Nyt ehkä jaksan ja kerkeen kirjoitella tännekki. 

Kuulumisista, me ollaan kotona kaikki kolme <3 oltu jo maanantaista. Viime lauantaina kun menin murun luokse Joensuuhun niin hoitaja tuli kertomaan, että sunnuntaina päästäis vierihoitoon ja maanantaina mahdollisesti kotiin. Olin ihan jeejee, koska olin varautunu siihen, että menee vielä pitkään ennen kun murun saturaatio laskut loppuu. Mutta ne oliki loppunu lyhyeen. :)

Sitterissäki unittiin hetki <3

Tuossa tuo murukki tuhisee laatikossaan <3 Meillä on alettu valvomaan jo pidempiä aikoja. Saattaa hyvin valvoo kuusikin tuntia putkeen, äiti tosin toivois et nukuttais välistä niin kerkeis tekee kotihommia ja äitiki sais nukuttuu välillä. 

 Äitin oma pieni suloisuus <3

Äitin hiustenväri ja isin hiusraja :)

Viikko on menny kyl vauhdilla ja ihan hienosti. Neidillä oli tänään painokontrolli ja ei kyllä sen suhteen huolta, kun tirppa oli saanu painoo yli 300 g tän viikon aikana, ei kuulema sen takia tartte kontrolleja enää.

Isin syli on yleensä se mihin nukahdetaan kunnolla :)

Synnytyskertomusta ja tämmöstä teen sitten kun oon saanu tilattuu sen kertomuksen itelleni,  mulla ei ole hajuakaan ees koko synnytyksen kestosta. Veikkaisin et se oli kuiteskin jotain vähän reilu 10 h yhteensä. Ainoo minkä muistan on se, etten ihan heti uudestaan ole menossa! Ei mikään ihanin kokemus tosiaankaan, ainoo mistä oon välillä onnellinen on se että synnytin oikeesti tuon meidän murun, mutta välillä toivon et olisi tehty se sektio, joka pitkään oli vaihtoehtona. Oltais ehkä kokonaan vältetty tää alun sählinki. No turha siihen jäädä roikkumaan, alan pikkuhiljaa tajuamaan itekki sen. Alussa oli tosi vaikeeta, koska automaattisesti syytin tästä itteeni. 

Imetys. Asia jota itkin jo synnytyssalissa, kun vauva oltiin viety pois. Tatadaa, syytän tässäki asiassa itteeni. Hyvähyvä. Miten se muka enää onnistuu, mulle kyllä lupailtiin et eiköhän se siitä ja alku oli ihan lupaava, siihen kuiteski jäi. Neiti kerenny tottuu tuohon pullotteluun sen verran hyvin, että menee hyvin äkkiä toisella hermot kun joutuu enemmän tekee töitä rinnalla. Mä oon kovasti koittanu saada maitomäärät kasvamaan, mutta aika laihaksi on menny. Aamulla sain enää vaan 25 ml pumpattuu, viime lauantaina sain vielä 125 ml, reiluu. Eli tällä hetkellä korvikkeella mennään, olisin ihan mielellään pumpannu kuiteskin ja antanu puolet omaa ja puolet korviketta. Neiti syö kuiteski pullosta helposti 100-150 ml niin tuota nannii menee nyt ihan hirmuset määrät päivässä. 

Vielä olis edessä pään mangneettikuvaukset, haluavat nyt vissiin ihan varalta kunnolla tutkia senkin, vaikka se jo röntkenellä tarkistettiin ja ei kuulemma mitään ihmeellistä poikkeamaan näkyny. Toivottavasti ei tuossakaan paljastu mitään. 

kuulumisia!

Nonii.. Pientä infoa tännekkin. Äiti ja isi on jo kotona, pikkuinen neiti vielä Joensuussa vauva teholla. Äidillä ihan hillitön ikävä toista, kun tänään ei voitu mennä käymään, isille iski mahtauti tai mikä lie ehkä stressi laukas jonkun semmosen sitten. Ite menen huomenna kyllä tytön luokse taas, kun ei oo tullu mitään oireita. 

 Toisella oli vissiin ollu ikävä, kun oli viitisen tuntia vaan itkeskelly ja mikään ei ollu oikeen auttanu, kun soittelin kuulumisia. Tuntuu niin pahalta sydämmessä. Ihan hirvee tunne kun tietää että vieraat ihmiset siellä hoitaa pikkuista ja mä olen täällä :( ihan kamalaa kun ei voi toista ottaa syliin silloin kun haluaa. Tuntuu niin kaukaiselta koko kotiutus tällä hetkellä, toivottavasti se olis ensi viikolla. Sen jälkeen mä en jätä tyttöä hetkeksikään silmistäni IKINÄ. Ja kaikki tämä on ihan turhasta, kun menivät möhlimään nenämaha letkun kanssa. 

muru <3

Tyttö syntyi siis napanuora tiukasti kaulanympärillä ja sen takia vietiin heti teholle, joutuivat imemään nielun ja antamaan lisähappea. Pieni oli lisähapen kanssa alussa ja sitten nopsaa siitäki pääsi pois, kunnes päättivät laittaa nenämaha letkun, koska nielu oli niin kipeä ja syöminen takkusi. No se nenämaha letku olikin mennyt keuhkoon sen mahalaukun sijasta. No maidot meni sinne ja keuhko kasaan + ilmarinta siihen päälle. Kiidättivät vuorokauden iässä KYS:aan ja mut kirjattiin samalla ulos sairaalasta ja mentiin sitten perässä miehen kanssa. 

Ilman tuota virhettä meillä olis varmasti tyttö jo kotona. Pikkusen on semmonen pelko päällä että mitä ne vielä möhlivät ku ei ole vahtimassa. Kuopiossa se vauva tehon toiminta oli ihan ensiluokkaista ja uskalsi hyvillä mielin lähtee iltaisin nukkumaan. Mitä eilen seurattiin Joensuun vauva tehon toimintaan niin pikkusen jäi huono maku suuhun, saattoivat vaan lähtee tuosta noin vaan käytävään juttelemaan ja jättivät vauvat sinne huoneeseen ilman valvontaa. Kuopiossa oli AINA yksi siellä huoneessa.

Meiltä lähtee niin isot kiitokset Kuopion suuntaan kunhan tyttö saadaan kotiin, Joensuuhun tuskin hirveesti kiitoksia satelee meiltä ainakaan.

Semmosta, kertoilen lisää kun jaksan.