Pikku muru kotona!

Nonii.. Nyt ehkä jaksan ja kerkeen kirjoitella tännekki. 

Kuulumisista, me ollaan kotona kaikki kolme <3 oltu jo maanantaista. Viime lauantaina kun menin murun luokse Joensuuhun niin hoitaja tuli kertomaan, että sunnuntaina päästäis vierihoitoon ja maanantaina mahdollisesti kotiin. Olin ihan jeejee, koska olin varautunu siihen, että menee vielä pitkään ennen kun murun saturaatio laskut loppuu. Mutta ne oliki loppunu lyhyeen. :)

Sitterissäki unittiin hetki <3

Tuossa tuo murukki tuhisee laatikossaan <3 Meillä on alettu valvomaan jo pidempiä aikoja. Saattaa hyvin valvoo kuusikin tuntia putkeen, äiti tosin toivois et nukuttais välistä niin kerkeis tekee kotihommia ja äitiki sais nukuttuu välillä. 

 Äitin oma pieni suloisuus <3

Äitin hiustenväri ja isin hiusraja :)

Viikko on menny kyl vauhdilla ja ihan hienosti. Neidillä oli tänään painokontrolli ja ei kyllä sen suhteen huolta, kun tirppa oli saanu painoo yli 300 g tän viikon aikana, ei kuulema sen takia tartte kontrolleja enää.

Isin syli on yleensä se mihin nukahdetaan kunnolla :)

Synnytyskertomusta ja tämmöstä teen sitten kun oon saanu tilattuu sen kertomuksen itelleni,  mulla ei ole hajuakaan ees koko synnytyksen kestosta. Veikkaisin et se oli kuiteskin jotain vähän reilu 10 h yhteensä. Ainoo minkä muistan on se, etten ihan heti uudestaan ole menossa! Ei mikään ihanin kokemus tosiaankaan, ainoo mistä oon välillä onnellinen on se että synnytin oikeesti tuon meidän murun, mutta välillä toivon et olisi tehty se sektio, joka pitkään oli vaihtoehtona. Oltais ehkä kokonaan vältetty tää alun sählinki. No turha siihen jäädä roikkumaan, alan pikkuhiljaa tajuamaan itekki sen. Alussa oli tosi vaikeeta, koska automaattisesti syytin tästä itteeni. 

Imetys. Asia jota itkin jo synnytyssalissa, kun vauva oltiin viety pois. Tatadaa, syytän tässäki asiassa itteeni. Hyvähyvä. Miten se muka enää onnistuu, mulle kyllä lupailtiin et eiköhän se siitä ja alku oli ihan lupaava, siihen kuiteski jäi. Neiti kerenny tottuu tuohon pullotteluun sen verran hyvin, että menee hyvin äkkiä toisella hermot kun joutuu enemmän tekee töitä rinnalla. Mä oon kovasti koittanu saada maitomäärät kasvamaan, mutta aika laihaksi on menny. Aamulla sain enää vaan 25 ml pumpattuu, viime lauantaina sain vielä 125 ml, reiluu. Eli tällä hetkellä korvikkeella mennään, olisin ihan mielellään pumpannu kuiteskin ja antanu puolet omaa ja puolet korviketta. Neiti syö kuiteski pullosta helposti 100-150 ml niin tuota nannii menee nyt ihan hirmuset määrät päivässä. 

Vielä olis edessä pään mangneettikuvaukset, haluavat nyt vissiin ihan varalta kunnolla tutkia senkin, vaikka se jo röntkenellä tarkistettiin ja ei kuulemma mitään ihmeellistä poikkeamaan näkyny. Toivottavasti ei tuossakaan paljastu mitään.