Muru melkein 1 kk

Hellurei taas. Voinko kysyä taas mihin tää aika menee? Tänään on taas torstai ja huomenna on perjantai 3.8 ja meidän pieni neiti täyttää tasan kuukauden n. 7 h päästä. Koko kesä on muutenkin hujahtanut ohi ja on jo elokuu, jotenkin haikee fiilis. Tosin syksyähän tässä jo ootellaan, taitaa olla allekirjoittaneen lempi vuodenaika. Nää vauvat on kyllä mahdottomia aika varkaita.

Neiti on tässä mun vieressä sitterissä ja kovasti yrittää taistella unta vastaan.Tutti lentää koko ajan suusta ja kädet menee tilalle ja silmät puoliksi kiinni ja kädet ja jalat viuhtoo hirmusta vauhtia. Vasta vetäsi 120 ml nannia pullosta niin ei pitäis nälkäkään olla. No jospa se uni kohta tulis, alkaa olee jo aika väsyny tirppana. Nyt ainakin lupaavalta näyttäis!

Meillä kävi eilen neuvolatäti kattomassa tyttöä täällä kotona. Kuulemma harvemmin neliviikkosia vauvoja tulee kattomaan, yleensä ovat parin viikon ikäsiä.. :D No kaikki oli kuiteski hienosti. Painoa oli tullo huimasti, neiti painaa nyt 4220 grammaa ja pään ympärysmitta oli 38 cm. Pituutta ei mitattu, mutta ensi viikon keskiviikkona ja neuvola ja neuvolalääkäri joten varmasti sitten sekin selviää, varmasti on neiti venähtäny kun viikko sitten saatiin mummolasta mun pikkuveljen vanha vanna, kun meillä on aika kökkö amme joka saatiin mun serkulta lainaan, en yhtään tykkää siitä eikä tyttökään. No ekalla kylvetyksellä meni kaikki kivasti ja hyvin mahduttiin. Maanantaina kun kylvetin tyttöä tuntu että heti ottaa jalat ja pää vastaan :D en käsitä.  

Kylvetys on muuteski edelleen tytöstä ihan kamalinta hommaa ( pyllyn pesu taas ei ollenkana haittaa), se eka vanna kylpy meni ihan kivasti ei itketty ja näytti jo ihan tykkäävän. No maanantaina meni taas huudoksi. Käytin sitten nopsaa vaan suihkussa olkapäällä pitäen, sekään ei ollu kauheen kivaa vissiin. Vauva hieronta on toinen juttu josta ei tykätä, joka kerta on menny ihan pieleen ja hirvee huuto ja puntuilu. No äitille tuli kyllä itku kun tuntuu että teen jotain ihan väärin, kun neiti ei koskaan noista tykkää :(

Mulle iski eilen sitten vauvakuume. Maanantaina vasta sanoin miehelle että tuskin heti on tulossa. No olevinaan nyt olisin ihan valmis menemään taas synnyttämään ja haluisin et se menis silleen niiku kuuluuki, normaalisti. Nyt ehkä näyttäis siltä et taitaa neiti saada pikku veljen tai siskon parin vuoden sisään jos sattuu niiin onnekkaasti käymään, ettei sitä toista tartteis ihan kolmee vuotta taas yrittää. Oih <3 ihanata, vauvamasu <3 No joo ei tää oo ajankohtainen aihe vielä vuoteen ainakaan, ehkä :D Kunhan haaveilen.

Tämä ensimmäinen synnytys on näin jälkikäteen muisteltuna oikeestaan aika ihana kokemus, jos ei sitä loppua ajatella. Synnytys ite ei ollu mitenkaan kamala, kivut olivat mun mielestä suurimman osan ajasta ihan siedettäviä, muutaman kerran kyllä kysyin miehetä saisinko mennä vaan kotiin peiton alle piiloon :D haha. En saanu. Ja kyllähän se sattui kun vauva tuli ulos lopulta, mutta se kipu hävis kyllä heti kun vauva oli ulkona.  

 Muistan sen tunteen kun ei kuulunu mitään ja sen kun pää oli syntyny ja kätilö vaan sanoi että napanuora kuristuksissa kaulan ympärillä, silloin olin vielä ihan tyyni, mutta sisällä tuntui ihan järjetön pakokauhu.  Sitten kun vauva oli viety pois ja kukaan ei sanonu mitään, kysyin kuinka kauan vauvan pitäis olla siellä teholla ja kuulin että ainaki seuraavaan päivää niin sitten tuli itku. Luulin etten näkis mun vauvaa ollenkaan enää synnytyksen jälkeen.

Mua harmittaa ihan hirveästi miehen puolesta se, ettei hän saanu leikata napanuoraa. Toivottavasti seuraavassa synnytyksessä se sitten onnistuu.

Mulla on välillä ollu semmonen kummallinen olo vauvaa kattoessa, ainakin silloin alussa tuntui että onko hän edes mun. Kyllä se sattui kun ei saanu toista siihen rinnalle heti, sitä mä olin niin odottanu ja sitä ensimmäistä parkaisua, jota en myöskään saanu kuulla. Mua pelotti alussa tosi paljon että entä se äidinrakkaus, mulla oli alussa hakemista sen kanssa ja pelkäsin ettei se syty. Mutta kun tajusi että oma vauva sattaa vaikka kuolla se tuli kyllä semmoisella rytinällä että oksat pois. Mä en varmaan koskaan anna anteeksi sille hoitajalle joka meni laittamaan sen nenämaha letkun väärin. Eikä se edes pyytäny anteeksi, vaikka monesti näki meitä vielä ennen kotiutusta. 

Nämä asiat on saanu mut kaipaamaan ja haluamaan uutta raskautta ja uutta synnytystä ja näiden takia se ehkä tulee tapahtumaan toivon mukaan parin vuoden sisään, neuvola täti oli myös sitä mieltä että näin rankan kokemuksen jälkeen uusi raskaus, synnytys ja vauva auttaisi myös käsittelmään tätä ja tuo tyhjyyden tunne saisi täydennyksen. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä että seuraava synnytys ja vauvan ekat viikot olis näin rankat mitä nyt.

No joo, synnytyksestä tulee erikseen vielä joku päivä se postaus :D

pikaiset kuulumiset!

Heipsan. Oon ollu tosi väsyny ja kiireinen vauvanhoidon ja kodinhoidon takia, joten koneella ollessa ei oo ollu fiiliksiä postailla, kun ei näitä kuulumisia koskaan kovin lyhyesti voi kertoo. Kuvia en varmaan tähän laita, kun en jaksa siirtää niitä koneelle ja mun tuurilla tuo neiti kohta herää syömään.

Ekat pari viikkoa on menny ihan vauhdilla, en voi käsittää. Keskiviikkona oli siis se pään magneettikuvaus ja ei sieltäkään löytyny mitään ihmeellistä. Kaikki oli siis hyvin ja voin kertoo että oli suuren suuri helpotus! Isikin lähti jo takas töihin ja ollaan neidin kanssa oltu pari päivää viime viikolla ihan kaheltaan, hyvin meni kyllä. Masu on vaivannu vähän meillä mutta nyt on ollu rela tipat ja cuplaton käytössä ja pari päivää ollaan oltu aika vähillä masuvaiva itkuilla. Cuplatonin varmaan jätän kohta pois, mutta mennään nyt vielä hetki ihan varmuuden varalle.

Mun oma olo ja jaksaminen vaihtelee. Välillä olis energiaa vaikka mihin ja välillä oon ihan kuollu ja tekis mieli vaan nukkuu ja lykätä tyttö isille hoidettavaksi. Isi on kyllä aika ihanasti antanu mun välillä nukkuu ja nyt viikonloppuna hoitonu aamuyön syötöt. Välillä tulee semmonen olo et pakko päästä jonnekki tuon vauvan kanssa ja varmaan aletaanki ajelee mummolaan harvase päivä ja kunhan uskallan niin jos sitä Joensuuhunki jossain vaiheessa ajelis tytön kanssa ihan kahestaan, voipi kyllä hetki mennä. Ehkä me mentäis junalla ekan kerran. Kuulostaa huomattavasti kivemmalta ratkaisulta.

Ristiäisiäkin oon alkanu suunnitella ja järjestellä, kakun kanssa on edelleen ongelmia, kun en osaa sitten millään päättää millaisen haluan tehdä, no ehkä se tässä ajan kanssa. Miehellä on synttärit just samana viikonloppuna kun ristiäiset ja meinasin tehdä synttärikakunkin, siihen on onneksi jo idea valmiina! :D

Mutta jospa mä huomenna kerkeisin kirjotella lisää, nyt meen hätistää miehen pelaamasta ja alan menee valmistelee tuo tytön iltamaitoja, ihanaa me käydään nukkuu tänään taas puolenyön jälkeen kun neiti nukkuu sitterissä kolmatta tuntia :D

Pikku muru kotona!

Nonii.. Nyt ehkä jaksan ja kerkeen kirjoitella tännekki. 

Kuulumisista, me ollaan kotona kaikki kolme <3 oltu jo maanantaista. Viime lauantaina kun menin murun luokse Joensuuhun niin hoitaja tuli kertomaan, että sunnuntaina päästäis vierihoitoon ja maanantaina mahdollisesti kotiin. Olin ihan jeejee, koska olin varautunu siihen, että menee vielä pitkään ennen kun murun saturaatio laskut loppuu. Mutta ne oliki loppunu lyhyeen. :)

Sitterissäki unittiin hetki <3

Tuossa tuo murukki tuhisee laatikossaan <3 Meillä on alettu valvomaan jo pidempiä aikoja. Saattaa hyvin valvoo kuusikin tuntia putkeen, äiti tosin toivois et nukuttais välistä niin kerkeis tekee kotihommia ja äitiki sais nukuttuu välillä. 

 Äitin oma pieni suloisuus <3

Äitin hiustenväri ja isin hiusraja :)

Viikko on menny kyl vauhdilla ja ihan hienosti. Neidillä oli tänään painokontrolli ja ei kyllä sen suhteen huolta, kun tirppa oli saanu painoo yli 300 g tän viikon aikana, ei kuulema sen takia tartte kontrolleja enää.

Isin syli on yleensä se mihin nukahdetaan kunnolla :)

Synnytyskertomusta ja tämmöstä teen sitten kun oon saanu tilattuu sen kertomuksen itelleni,  mulla ei ole hajuakaan ees koko synnytyksen kestosta. Veikkaisin et se oli kuiteskin jotain vähän reilu 10 h yhteensä. Ainoo minkä muistan on se, etten ihan heti uudestaan ole menossa! Ei mikään ihanin kokemus tosiaankaan, ainoo mistä oon välillä onnellinen on se että synnytin oikeesti tuon meidän murun, mutta välillä toivon et olisi tehty se sektio, joka pitkään oli vaihtoehtona. Oltais ehkä kokonaan vältetty tää alun sählinki. No turha siihen jäädä roikkumaan, alan pikkuhiljaa tajuamaan itekki sen. Alussa oli tosi vaikeeta, koska automaattisesti syytin tästä itteeni. 

Imetys. Asia jota itkin jo synnytyssalissa, kun vauva oltiin viety pois. Tatadaa, syytän tässäki asiassa itteeni. Hyvähyvä. Miten se muka enää onnistuu, mulle kyllä lupailtiin et eiköhän se siitä ja alku oli ihan lupaava, siihen kuiteski jäi. Neiti kerenny tottuu tuohon pullotteluun sen verran hyvin, että menee hyvin äkkiä toisella hermot kun joutuu enemmän tekee töitä rinnalla. Mä oon kovasti koittanu saada maitomäärät kasvamaan, mutta aika laihaksi on menny. Aamulla sain enää vaan 25 ml pumpattuu, viime lauantaina sain vielä 125 ml, reiluu. Eli tällä hetkellä korvikkeella mennään, olisin ihan mielellään pumpannu kuiteskin ja antanu puolet omaa ja puolet korviketta. Neiti syö kuiteski pullosta helposti 100-150 ml niin tuota nannii menee nyt ihan hirmuset määrät päivässä. 

Vielä olis edessä pään mangneettikuvaukset, haluavat nyt vissiin ihan varalta kunnolla tutkia senkin, vaikka se jo röntkenellä tarkistettiin ja ei kuulemma mitään ihmeellistä poikkeamaan näkyny. Toivottavasti ei tuossakaan paljastu mitään. 

kuulumisia!

Nonii.. Pientä infoa tännekkin. Äiti ja isi on jo kotona, pikkuinen neiti vielä Joensuussa vauva teholla. Äidillä ihan hillitön ikävä toista, kun tänään ei voitu mennä käymään, isille iski mahtauti tai mikä lie ehkä stressi laukas jonkun semmosen sitten. Ite menen huomenna kyllä tytön luokse taas, kun ei oo tullu mitään oireita. 

 Toisella oli vissiin ollu ikävä, kun oli viitisen tuntia vaan itkeskelly ja mikään ei ollu oikeen auttanu, kun soittelin kuulumisia. Tuntuu niin pahalta sydämmessä. Ihan hirvee tunne kun tietää että vieraat ihmiset siellä hoitaa pikkuista ja mä olen täällä :( ihan kamalaa kun ei voi toista ottaa syliin silloin kun haluaa. Tuntuu niin kaukaiselta koko kotiutus tällä hetkellä, toivottavasti se olis ensi viikolla. Sen jälkeen mä en jätä tyttöä hetkeksikään silmistäni IKINÄ. Ja kaikki tämä on ihan turhasta, kun menivät möhlimään nenämaha letkun kanssa. 

muru <3

Tyttö syntyi siis napanuora tiukasti kaulanympärillä ja sen takia vietiin heti teholle, joutuivat imemään nielun ja antamaan lisähappea. Pieni oli lisähapen kanssa alussa ja sitten nopsaa siitäki pääsi pois, kunnes päättivät laittaa nenämaha letkun, koska nielu oli niin kipeä ja syöminen takkusi. No se nenämaha letku olikin mennyt keuhkoon sen mahalaukun sijasta. No maidot meni sinne ja keuhko kasaan + ilmarinta siihen päälle. Kiidättivät vuorokauden iässä KYS:aan ja mut kirjattiin samalla ulos sairaalasta ja mentiin sitten perässä miehen kanssa. 

Ilman tuota virhettä meillä olis varmasti tyttö jo kotona. Pikkusen on semmonen pelko päällä että mitä ne vielä möhlivät ku ei ole vahtimassa. Kuopiossa se vauva tehon toiminta oli ihan ensiluokkaista ja uskalsi hyvillä mielin lähtee iltaisin nukkumaan. Mitä eilen seurattiin Joensuun vauva tehon toimintaan niin pikkusen jäi huono maku suuhun, saattoivat vaan lähtee tuosta noin vaan käytävään juttelemaan ja jättivät vauvat sinne huoneeseen ilman valvontaa. Kuopiossa oli AINA yksi siellä huoneessa.

Meiltä lähtee niin isot kiitokset Kuopion suuntaan kunhan tyttö saadaan kotiin, Joensuuhun tuskin hirveesti kiitoksia satelee meiltä ainakaan.

Semmosta, kertoilen lisää kun jaksan.

Pikkuinen rinsessa syntyi 3.7.2012 klo 00:29 <3 tässä on tapahtunu vaan kaikkee, joten kotiin päästään murun kanssa vasta aikaisintaan ensi viikon lopulla. Hyvin voidaan kuitenkin. Kirjoittelen kaikesta sitten kun päästään kotiin :)

Rv 39+2

Hohhoijaa.. Kyllä alkaa olee jo niin malttamaton olo että ei uskois. Olis varmaan vaan alusta asti pitäny ajatella, ettei tuolta olla ulos tulossa kun sitten viimeistään käynnistyksellä. Vaikka aika lupaavalta tuntuu välillä ja jotain muutoksia on kohdunsuullaki ollu niin jotenkin veikkaan että maanantaina ollaan edelleen kasassa ja matkalla Joensuuhun.

  Mä niin toivon että ne päättää käynnistää, koska en enää malttais odottaa enää ja muuteski alkaa hirvittää että jos oikeesti ollaan sitte reilusti yli nelikilosia niin mitä siitäki sitten tulee.

 Huono olo iski taas ja maha on kyllä ihan kivikova, mutta tuntuu lähinnä siltä kun tuo masukki vaan punkis peppuaan tuohon tissien alle. Supistuksiaki tuntuu nykysin harvemmin.. Nyyh. Taidan tänään käydä jossain kaupalla tänään myöhemmin niin jos tulis ees jotain tuntemuksia, eilisen olin vaan kotona niin aikas kivuttomasti meni iltakin kun suurimman osan löhöilin sohvalla, mutta nyt iski unetus taas silmään niin painun takas petiin. Mies tulee lounaalle 11 maissa niin heräilen sitten sopivasti. Inhottaa kun en osaa nukkua nykyään enää sen jälkeen kun toinen on lähteny töihin. Sillon on aina nälkä ja pakko nousta syömään ja sitten ei enää nukutakkaa.. :/

Haha, masukki jotain riehuu kun masu vaan pomppii :P ja muuten nyt tuliki sitte tosissaan tiukka harjoitus supistus, oikee kunnolla kovettaa..

rv 38+4 (tai 39+6)

KUVIA!! Saatte kuvia tänään, jee :D 

Napsattiin uusia kuvia masusta ja miusta niiin olihan ne nyt pakko koneellekki saada. Toivottavasti olis viimeset masukuvat. Jos ei muuten kiinnosta lukee eritejuttuja niin skipatkaa suosiolla seuraavat tekstit :D

Olo on ihan hyvä, liikkuessa pistää ja tuntuu ikävältä.. Aamulla oli taas lirahtanu jotain housuun, mä en oikeen enää keksi mitä se vois olla. Tuskin pissaaa ainakaan kun ei haissu sille ja se tuoksu ehkä vähän makealle, tätä on muutamana päivänä aamusta aina tullu. Heti kun laitan siteen niin ei tietenkään tule mitään. Muuteski se jää siihen, yleensä se on ollu nyrkin kokonen läntti. Kaipa se sitten on vaan valkovuotoa tms. Sitte oon alkanu epäilee että limatulppaa tulis, kun tulee semmosta paksua geelimäistä limaa.  Voiko muka lapsivettä lirahdella tolleen kerran päivässä vaan? Masussa on kyllä voitu hyvin, liikkuu ja rymyää minkä kerkee, uudet asennotki on tullu nyt kuvioihin. No pitää nyt seurailla tilannetta, kaipa jos maanantain neuvolaan vielä kerkee niin pitää kysäistä tuosta. Kuiteskin valkovuotoa joka vaan on tosi vetistä. 

Meidän juhannus menee kotona, mun aamu alko muuten puoli neljältä. Heräsin vaan johonki ja ylläri virkeenä, no yritin kyllä kovasti siinä nukkuu. Kävin pissalla ja menin takas sänkyyn, yritin kovasti taas nukahtaa mutta sitten tuli nälkä ja masussaki herättiin ja sitte masumussulle iski hirmunen hikka. No nälkä vaan kasvoi ja oli pakko lähtee syömään muroja, siinä ihmettelin keittiössä kelloa ja sitä miten kivasti ulkona paistaa jo aurinko. Olin tosi pirtee ja ei huvittanu vielä mennä koittaa nukkumista, niin päätin silittää viimeisimmät vauvanvaatteet ja pyyhkeet ;D Siinä sitte viiden jälkeen järjestelin vauvanhuoneen laatikkoon ne vaatteet ja sitten puolikuuden maissa menin sänkyyn taas koittamaan nukkumista. Kuuden jälkeen varmaan nukahdin, kun siinä joskus katoin viimeiseksi kelloa. Ja heräsin sitten puoli kahdeltatoista seuraavan kerran kunnolla. 

No siinä sitte heräiltiin ja tehtiin aamupalaa ja kuunneltiin kivaa musiikkia, sitten mentiin mun porukoille syömään jätskiä ja sitten kotiin valmistelee illan ruokia. Grillataan pihvejä tässä kohta varmaan, namii :P

Just tajusin etten oo kuvannu  vauvanhuonetta kun siellä on nyt hoitopöytäkii.. No pitää korjata tilanne heti kun oon tän postauksen julkaissu.

 Ilasta sitten katellaan Dexteriä ja elokuvia ja syödään herkkuja, vois tässä vaikka synnärillekkin lähtee. No katotaas vaan, tuskin ollaan menossa mihinkään. Tuskailen näiden kipujeni kanssa vielä sillo 2. päiväki :D Käveleminen on kyllä tosi ikävää sanon vaan.

    

Oliskohan tää 37+jotain??

Juhannusmamma, tosin varmaan vaihdan jotain super rentoo vielä päälle ennen kun aletaan grillaamaan :D ei yhtään tee mieli olla noin pyntäytyny. Mutta on tuo massu kyllä valtava ;o Tässä siis rv 38+4